tiistai 15. tammikuuta 2013

Let them eat cake, ja varovainen aloitus

Tämä ei ole ruokablogi, mutta aloitan sen silti suklaakakkureseptillä. Voiko suklaakakulla mennä vikaan tällaisissa tilanteissa? Tai tilanteissa ylipäätään?

Olen ristinyt kakun maailmanlopun suklaakakuksi, koska tällaisia määriä kiellettyjä aineita (puoli kiloa suklaata! Kolme desiä kermaa!) ei voi perustella muulla kuin galaksien räjähtämisellä. Resepti lojui käyttämättömänä omassa reseptivihossanikin vuosikausia ennen kuin minulla viimein oli pokkaa kokeilla sitä äskeisen spekuloidun apokalypsin alla.

Olen poiminut ohjeen muinoin jostain ruotsalaisesta leivontakirjasta, jonka kirjoittaja väitti, että tämän vanha isä söi palasen kyseistä kakkua joka aamu (ja arvatenkin voi hyvin, eihän tätä anekdoottia muuten olisi kerrottu). Muistelkaa siis tätä syödessänne vanhaa ruotsalaista hyväntuulista ukkoa, joka jo aamuseitsemältä vetelee lautaselleen leipäveitsellä siivun suklaakakkua ja nauraa kolestrolilla kyllästettyyn partaansa.

(Tarina voi hyvin olla pelkkää sepitettä, koska kuka sille vanhukselle niitä kakkuja kävisi koko ajan leipomassa? Voi myös olla, että muistini pettää; ehkä isä ei edes ollut vanha, vaan joku hyperkuntoinen ikinuori maratoonari. Ehkä tarinaa ei ollut edes olemassa. Tai koko keittokirjaa, koska en ole sitä etsinnöistäni huolimatta myöhemmin löytänyt.)

Kakun hyvä puoli on se, että siitä riittää varsin monelle, koska kukaan – edes  minä – ei harmikseen kykene syömään kovin suurta siivua.

Maailmanlopun suklaakakku 

250 g mantelimassaa
3 dl kuohukermaa
125 g voita
250 g maitosuklaata
250 g tummaa suklaata
2 rkl rommia

Kauli mantelimassa kahden kelmun välissä pyöreäksi levyksi ja laita halkaisijaltaan 21-senttisen irtopohjavuoan pohjalle (alkuperäinen ohje kehottaa käyttämään kelmuja, mutta olen aina jonkin aikaa kelmujen kanssa nyhrättyäni heittänyt ne menemään ja painellut massan vuokaan ronskisti sormin).

Sulata voi ja kaada joukkoon kerma. Kiehauta seos ja nosta pois levyltä. Lisää joukkoon suklaapalat ja sekoittele tasaiseksi massaksi. Lorauta joukkoon vielä rommi (jotain muutakin alkoholia tässä voinee käyttää. Loraus Cointreauta appelsiinisuklaakakun aikaansaamiseksi? Kokeilut vain omalla vastuulla, älkää tulko minulle ruikuttamaan Kossu Peachilla pilatusta tortusta).

Kaada koko hoito mantelimassan päälle ja nosta jääkaappiin rauhoittumaan vähintään neljäksi tunniksi. Syö hyvässä seurassa. Voitte samalla naureskella pilkallisesti "Koko Suomi nutraa" -mainoksille.

4 kommenttia:

  1. Kas, nyt kun meillä on tämä yhteys blogiemme kautta, voimme heittää toisillemme haasteita, ja mitä kaikkea jännittävää trendikkäät bloggarit tapaavatkaan tehdä. Koska inspiroit minua juuri runojen maailmaan, kysymys kuuluu: mitkä ovat elämäsi merkittävimmät runot ja miksi? Omistani bloggasin juuri, kommentoi vaikka sinne, jos tuntuu ettei irtoa kokonaista bloggausta.

    VastaaPoista
  2. Ääk! Mun blogilla on lukija! Tarkottaako tämä nyt sitä, että mun pitää oikeasti ruveta bloggaamaan? :D
    Laitoin jo yhden, tuo Oliver tuli ensimmäisenä mieleen, mutta palaan vielä varmaan kaivelemaan asiaa ainakin yhden Jyrki Heikkisen verran...

    VastaaPoista
  3. Äh, te typerät kommenttiasetukset, mutta: tunnistin heti ohjeen, tai siis isän, ja se on Maria Öhrnin kirjasta Pehmeät suklaakakut ("suklainen suosikkikakku", s. 14).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa! Melkein tosin jo ehdin toivoa, että kaikki olisi ollut pelkän mielikuvitukseni tuotetta.

      Poista