Mun muistuu mieleheni nyt

Pirun retroaktiivinen kotiseuturakkaus.

Mulle saa kohta myytyä varmaan eturauhaslääkkeitäkin, jos lähestyy Savon murre edellä.

Syreeninäytelmä ja Imagen syvähaastattelu

Kesäpäivät pitenevät, kunnes alkavat taas lyhentyä. Syreenit tiputtavat kiireisimmät terälehtensä nurmikolle, loput ruskettuvat kesäpummien seuraksi. Unelmat hiipuvat omaan mahdottomuuteensa - jotkut huomaamatta, pitemmällä aikavälillä, ja toiset kertalaakista - kumpi lienee armollisempaa? 

 

Näin vähenee kesä, näin vähenevät tulevat päivät. 

 

Näin aloitetaan luovia prosesseja, innoissaan, huolettomasti: syreeni, kuinka mielenkiintoista - saanut nimensä kreikan sanasta syrinx, jolla tarkoitetaan onttoa putkea; nuorista versoista on menneinä aikoina veistetty huiluja. (Näin laitetaan samaan lauseeseen kaksoispiste, ajatusviiva ja puolipiste!) Ehkä puhallusputkia? Ehkä joku myrkkynuoli on ammuttu syreenin läpi, ehkä jonkun elämä on päättynyt syreeniin, tässäpä hieno projekti, syreeniprojekti, mitkä mahdollisuudet, olen luovempi kuin kuvittelinkaan. 

 

Sitten jokin muu saa huomiota. Mitä jos tekisinkin tällaisen näytelmän! Tai kokoelman runoja. Aloittaisin viimein sen käsikirjoituksen, joka tuntuu oikealta. Oikeimmalta. Ai niin, tällainenkin olisi kesken täällä kovalevyllä. Ja tällainen! Tämähän vasta onkin. Tämä on se, joka valmistuu. Tunnen sen, jollain niinku solutasolla. Tämä ansaitsee valmistua.
 

Ja tässä on kuvitteellinen haastatteluni Imageen, sitten kun se projekti on valmis. Ei kai se haittaa, jos kirjoitan kuvitteellisen haastatteluni ennen itse projektia. Motivoikin ehkä, jollain tavalla. Tässä on haastatteluni. Näin se alkaa. Nyt se on valmis. Kuinka hieno haastattelu. Miten paljon viisasta sanottavaa minulla tulevaisuudessa onkaan, kun olen kirjoittanut sen projektin, mikähän se näistä kymmenistä olikaan, ihan sama.   

 

Näin kirjoittaa Mia Kankimäki kirjassaan (Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin), ja tämän allekirjoitan:

Mielialani vaihtelee kaikkivoipaisen hybriksen ja katatonisen itseinhon välillä.

(Lainauksen yhteydessä puhutaan apurahojen hakemisesta, mutta sama on sovellettavissa muihinkin luoviin prosesseihin.
Tähän minä pystyn.
Mitä jos ne näkevät.)

Keittiö, hiljainen seinäkellon tikitys. Pään sisällä kaikuvat kritiikkinä toisten äänet, välillä vain omat. Klang, klang.