Tämä ei ole ruokablogi, mutta aloitan
sen silti suklaakakkureseptillä. Voiko suklaakakulla mennä vikaan tällaisissa
tilanteissa? Tai tilanteissa ylipäätään?
Olen ristinyt kakun maailmanlopun
suklaakakuksi, koska tällaisia määriä kiellettyjä aineita (puoli kiloa
suklaata! Kolme desiä kermaa!) ei voi perustella muulla kuin galaksien
räjähtämisellä. Resepti lojui käyttämättömänä omassa reseptivihossanikin
vuosikausia ennen kuin minulla viimein oli pokkaa kokeilla sitä äskeisen spekuloidun apokalypsin alla.
Olen poiminut ohjeen muinoin jostain
ruotsalaisesta leivontakirjasta, jonka kirjoittaja väitti, että tämän vanha isä
söi palasen kyseistä kakkua joka aamu (ja arvatenkin voi hyvin, eihän tätä
anekdoottia muuten olisi kerrottu). Muistelkaa siis tätä syödessänne vanhaa ruotsalaista
hyväntuulista ukkoa, joka jo aamuseitsemältä vetelee lautaselleen
leipäveitsellä siivun suklaakakkua ja nauraa kolestrolilla kyllästettyyn
partaansa.
(Tarina voi hyvin olla pelkkää
sepitettä, koska kuka sille vanhukselle niitä kakkuja kävisi koko ajan
leipomassa? Voi myös olla, että muistini pettää; ehkä isä ei edes ollut vanha,
vaan joku hyperkuntoinen ikinuori maratoonari. Ehkä tarinaa ei ollut edes
olemassa. Tai koko keittokirjaa, koska en ole sitä etsinnöistäni huolimatta
myöhemmin löytänyt.)
Kakun hyvä puoli on se, että siitä
riittää varsin monelle, koska kukaan – edes
minä – ei harmikseen kykene syömään kovin suurta siivua.
Maailmanlopun suklaakakku
250 g mantelimassaa
3 dl kuohukermaa
125 g voita
250 g maitosuklaata
250 g tummaa suklaata
2 rkl rommia
Kauli mantelimassa kahden kelmun
välissä pyöreäksi levyksi ja laita halkaisijaltaan 21-senttisen irtopohjavuoan
pohjalle (alkuperäinen ohje kehottaa käyttämään kelmuja, mutta olen aina jonkin
aikaa kelmujen kanssa nyhrättyäni heittänyt ne menemään ja painellut massan
vuokaan ronskisti sormin).
Sulata voi ja kaada joukkoon kerma.
Kiehauta seos ja nosta pois levyltä. Lisää joukkoon suklaapalat ja sekoittele
tasaiseksi massaksi. Lorauta joukkoon vielä rommi (jotain muutakin alkoholia
tässä voinee käyttää. Loraus Cointreauta appelsiinisuklaakakun
aikaansaamiseksi? Kokeilut vain omalla vastuulla, älkää tulko minulle
ruikuttamaan Kossu Peachilla pilatusta tortusta).
Kaada koko hoito mantelimassan päälle
ja nosta jääkaappiin rauhoittumaan vähintään neljäksi tunniksi. Syö hyvässä
seurassa. Voitte samalla naureskella pilkallisesti "Koko Suomi nutraa" -mainoksille.
Kas, nyt kun meillä on tämä yhteys blogiemme kautta, voimme heittää toisillemme haasteita, ja mitä kaikkea jännittävää trendikkäät bloggarit tapaavatkaan tehdä. Koska inspiroit minua juuri runojen maailmaan, kysymys kuuluu: mitkä ovat elämäsi merkittävimmät runot ja miksi? Omistani bloggasin juuri, kommentoi vaikka sinne, jos tuntuu ettei irtoa kokonaista bloggausta.
VastaaPoistaÄäk! Mun blogilla on lukija! Tarkottaako tämä nyt sitä, että mun pitää oikeasti ruveta bloggaamaan? :D
VastaaPoistaLaitoin jo yhden, tuo Oliver tuli ensimmäisenä mieleen, mutta palaan vielä varmaan kaivelemaan asiaa ainakin yhden Jyrki Heikkisen verran...
Äh, te typerät kommenttiasetukset, mutta: tunnistin heti ohjeen, tai siis isän, ja se on Maria Öhrnin kirjasta Pehmeät suklaakakut ("suklainen suosikkikakku", s. 14).
VastaaPoistaHaa! Melkein tosin jo ehdin toivoa, että kaikki olisi ollut pelkän mielikuvitukseni tuotetta.
Poista