Teen sen kunnioituksesta Jenni Tromskia kohtaan. Jenni Tromski oli rääväsuinen chicagolaistyttö, joka 'preferred blowjobs to kissing', mutta vannoi ryhtyvänsä papiksi heti kun paavi sallisi katoliset naispapit. Jennillä oli korni tatuointi - ehkä jostain piirroshahmosta, en enää muista - ja lävistyksiä ja hulvaton nauru, jota hän viljeli lähes joka tilanteessa, olivat ne sopivia tai eivät (tavatessa keskitysleiriltä selviytyneen naisen - ei sopivaa?).
Tapasin Jennin vapaaehtoistyöleirillä Saksassa, ensimmäistä kertaa kun olin ulkomailla yksin, huumaantuneena maailmasta ja kaikista sen tarjoamista mahdollisuuksista: aamiaiseksi oli suklaamysliä! Tuoreita sämpylöitä Nutellan kanssa! Joka hetki oli tilaisuus luoda identiteettinsä uudestaan, poissa pakkopaitamaisesta Suomi-kontekstista! Kävelimme Saksan metsissä Jennin kanssa ja nauroimme kaikelle, koska olimme nuoria, ja puhuimme paskaa siitä ylimielisestä sveitsiläistytöstä, koska olimme nuoria. Hän ei hävennyt mitään, ja tuntui pitävän minua hyvänä tyyppinä, mikä oli uutta ja hämmästyttävää.
Jennin syntymäpäivä sattui leiriajalle. Oli aamu ja ajoimme rämällä DDR-pakettiautolla hiekkatietä, ja Tromski laittoi autoradioon kasetin, jossa oli Grandmaster Flashin Birthday Party. Oli lämmin. Auton ikkunat olivat auki ja Tromski sanoi Crank it up! ja kaikki meistä lauloivat mukana (paitsi ehkä se ylimielinen sveitsiläistyttö).
Ja se oli niitä ensimmäisiä hetkiä, kun koin kuuluvani johonkin.
Siksi, tänäkin aamuna: Grandmaster Flash.
Onnea hei, ja on tosi hauskaa että kirjoitat jälleen (tai siis tällaisessa paikassa jossa muutkin voi lukea, mitäpäs mä sun muista kirjoittamisista tiedän). Aion jatkossa puolestani ottaa sulta mallia synttäriaamujen aloittamisessa, tosin biisiä en ehkä omi.
VastaaPoistaHyvää syntymäpäivää!
VastaaPoistaKiitos molemmille! Oma biisi on hyvä olla. (Vaikka ei munkaan biisi ole omani, vaan varastettu, mutta silti.)
VastaaPoista