Vierailu

Näitä en ole muistanut:

Suomessa pidetään koirat hihnassa.

Suomessa ajelee paljon poliisiautoja.

Suomessa ei saa kympin seteleitä automaatista.

Suomessa on avomaankurkkuja ja harmaatakkisia variksia ja tavaratalossa aina jotkut superpäivät, joihin on palkattu sellainen maaninen nainen papattamaan mikrofoniin hyarulonivoiteista.

Suomessa vedetään lippu pihalle puolitankoon, kun taloyhtiöstä on joku kuollut.

Suomessa kahvilan työntekijät puhuvat kovaan ääneen koiriensa kasvaimista ja kamalista työkeikoistaan.

Suomessa tulee televisiosta miljonäärisitä ja miljonääritätä ja Jutta ja Maija ja Sirpa ja puolen/kolmen/kahdeksan vuoden super/sinkku/seksidieetit.

On syysyö. Eteisen matolle on käpertynyt kuolleita yöperhosia, Sami vatkaa kermavaahtoa, ikkunasta ei näy kaupungin valoja. Näkyy mustaa. Voi kuvitella ikkunan takana olevan metsän. Voi kuvitella puut, joiden päiväsaikaan näkee nuokkuvan pihlajanmarjoja.

Näitä olen kaivannut:
haavanlehtien lekutus tuulessa.
neulasten tuoksu.
liput pihalla puolitangossa.

Mutta nyt asun mieluummin siellä, mistä näkyy vastaranta lahden yli pohjoiseen.
Missä matkalla kaupunkiin lasken, kuinka monta ihmistä tulivuoren päällä tällä kertaa seisoo.

Eivät ne minulle kuulu.
Mutta ei se ole minulta pois.

Olen siellä muukalainen.
Mutta ei se ole minulta pois.

Pimenevät yöt, lohduttomat, vaitonaiset, yksinäiset. Tulevaisuus kortilla, takki auki, ajatukset pelkkiä kysymyksiä.

Mitä, missä, miten.
Kenen kanssa.
Mitä sitten.
Miksi.
Miksi ei.