Kaljupäinen kuusikymppinen mies istuu kanaalin varressa aurinkolasit päässä ja soittaa resonaattorikitaraa.
Kaksi mummoa istuu puistonpenkillä seuranaan neljä lihavaa mopsia; kolme niistä haistelee toistensa pyllyjä, yksi kierii autuaana nurmikossa. Karskit kaupungin puistotyöntekijät kävelevät asiakseen nurmikon poikki kumartuakseen rapsuttamaan karvamakkaroita.
Nainen ajaa pyörällä Church Hilliä lapsi turvaistuimessa ja hihkaisee ”Look, it’s daddy!” ja daddy tulee vastaan puku päällä kantaen suurta valkoista kukkakimppua ja sanoo että ”It’s for both you and mummy.”
Pentlandsit peittyvät siniharmaaseen sumuun; oranssit katulamput hohtavat valonauhana pimeään.
Puoli kolmelta keskiviikkoyönä ulkona on autiota. Morningside Roadia pitkin ajaa yksinäinen siivousfirman pakettiauto.
”Onko niin, että mun on tarkoitus olla täällä?”
kysyn keneltä tahansa, joka sattuu kuuntelemaan,
ja vastaukseksi kohdallani sammuu katulamppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti