Näkemys elämästä vaihtelee sen välillä, että katson sitä hämmentyneenä ulkopuolelta - nämä vajaat 34 vuottahan ovat olleet niin kiinnostavia: kuka olisi kuvitellut, että päätyisin kaikkiin näihin paikkoihin, tekisin näitä hämmentäviä asioita, tapaisin nämä kaikki ihmiset, jotka kuulostavat sitcomien kummallisilta naapureilta? -
siihen, että kirjaston silent roomin seinät tuntuvat äkkiä kaatuvan päälle, koska on liikaa kaikkea: tunteita, deadlineja, stressiä,
ihmisiä, jotka ovat lähdössä,
työhakemuksia, joita ei ole tehty,
asuntoja, joita ei ole etsitty,
velkoja, joita ei ole maksettu,
tulevaisuudensuunnitelmia, joita ei ole ratkaistu,
yksinäisyyttä, jota ei voida peittää Internetillä, koska Internet on katkaistu kotoa.
Auringonvalo, kattoikkunoista, vaativana;
muut opiskelijat otsa keskittymisestä kurtussa, termospullot ja kolmioleivät pöydillä,
kevät, auttamatta vyörymässä päälle,
elämä, samoin - auttamatta vyörymässä päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti